Vitsejä / Jokes
Mikä on matemaatikon pahin vihollinen? Vastaus: Lukutoukka.
Opettaja: ”Määrittele pallo matemaattisesti.” Oppilas: ”Pallo on pullistunut piste.”
Fyysikolle opiksi: ”Kokemus on suoraan verrannollinen turmellun laitteiston arvoon”
Humanisti, insinööri ja matemaatikko kilpailivat siitä kuka tekee isoimman aitauksen lehmille. Humanisti aloitti. Hän teki neliön muotoisen aitauksen. Insinööri taas suoritti muutamia laskelmia ja tuli siihen tulokseen, että ympyrä olisi optimaalisin aitauksen muoto ja rakensi sellaisen. Matemaatikon vuoro tuli. Hän rakensi erittäin pienen aitauksen, meni seisomaan siihen ja sanoi: ”Määrittelen itseni aitauksen ulkopuolelle”.
Humanisti, fyysikko ja matemaatikko olivat ajelulla Englannin maaseudulla. He ajoivat lammasaitauksen ohitse, jossa seisoskeli viisi valkoista lammasta ja yksi musta lammas. Humanisti tokaisi ”no nyt tiedämme, että Englannissa on myös mustia lampaita”. Fyysikko katsoi hölmistyneenä humanistia ja korjasi, ”Ei, tiedämme vain sen, että Englannissa on ainakin yksi musta lammas”. Matemaatikko oli jonkin aikaa hiljaa kunnes mutisi: ”tiedämme, että Englannissa on ainakin yksi lammas, jolla ainakin toinen puoli on musta”. Paikalle tullut filosofi sanoi: ”Tiedämme, että Englannissa ainakin vaikuttaa olevan jotakin, joka ainakin näyttää mustalta lampaalta”.
”The number you have dialed is imaginary. Please rotate your phone 90 degrees and try again.”
”In Alaska, where it gets very cold, pi is only 3.00. As you know, everything shrinks in the cold. They call it Eskimo pi.”
Numbers are friends, for me, more or less. It doesn’t mean the same for you, does it – 3,844? For you it’s just a three and an eight and a four and a four. But I say, ”Hi! 62 squared.”
”To a mathematician, real life is a special case.”
”A tragedy of mathematics is a beautiful conjecture ruined by an ugly fact.”
”Old mathematicians never die; they just lose some of their functions.”
Lipposen hallitus lupasi ohjelmassaan jakaa työttömien määrän puolella. Kansa hurrasi, mutta huolestunut matemaatikko alkoi epäillä ja suoritti seuraavan jakolaskun: 470 000:0,5 = 940 000.
The functions are sitting in a bar, chatting (how fast they go from zero at infinity etc.). Suddenly, one cries: ”Beware! Derivation is coming!” All immediately hide themselves under the tables, only the exponential sits calmly on the chair. The derivation comes in, sees a function and says: ”Hey, don’t you fear me?” ”No, I’m e to x”, says the exponential self-confidently. ”Well”, replies the derivation ”but who says I differentiate along x?”
What is the shortest mathematicians joke? -Let epsilon be smaller than zero.
Mathematicians are like Frenchmen: Whatever you say to them, they translate it into their own language, and forthwith it means something entirely different.
Pick-Up lines to use on mathematics Chicks:
-You fascinate me more than the Fundamental Theorem of Calculus
-Are you deriveable function? ‘Cause I’d like to tangent your curves.
-You and I would add up better than a Riemann sum.
-My love for you is a monotonic increasing function of time.
-Want to come back to my room and see my copy of Euclid’s ”Elements”?
-I’m equivalent to the empty set when you’re not with me.
Naispuolinen matematiikan lehtori kysyy luokalta: ”Jos aidalla istuu kolme varista ja lähitalon isäntä tulee paikalle ja ampuu niistä yhden, kuinka monta varista jää jäljelle?” Pikku Kalle: ”Ei yhtään, sillä yksi kuolee, muut säikähtävät pamausta ja lentävät pois. Opettaja: ”Väärin, Kalle, sillä jos kolmesta ammutaan yksi pois, jäljelle jää kaksi. Mutta ymmärrän kyllä logiikkasi ja arvostan ajattelutapaasi.” Pikku Kalle: ”Mulla olis kans rouva opettajattarelle yksi kysymys. On kolme naista jätskikioskilla. He kaikki ostavat mehujääpuikon. Yksi naisista nuolee puikkoa, toinen imee sitä ja kolmas haukkailee siitä paloja. Kuka naisista on naimisissa? Opettaja vastaa (hämillisyyden puna poskillaan): ”No, kai se on sitten se, joka imee sitä puikkoa…?” Kalle: Väärin, opettaja, sillä naimisissa on hän, jolla on sormus nimettömässä. Mutta mä ymmärrän sun logiikan ja arvostan ajattelutapasi!”
Insinöörin, fyysikon ja matemaatikon huoneissa, syttyi tulipalo huolimattomasti sammutetusta tupakasta. Insinööri heräsi ensin palohälyttimeen, huomasi tulen, juoksi käytävälle, haki paloletkun ja ruiskutti huoneensa täyteen vettä. Tuli sammui, mutta samalla kaikki insinöörin tavarat menivät pilalle. Fyysikko heräsi seuraavana, huomasi tulipalon ja haki saman tien paperia, kynän ja laskimen. Hän teki hieman laskelmia, meni vessaan, haki lasin vettä ja heitti sen täsmälleen tietystä pisteestä, tietyllä nopeudella ja tietyssä kulmassa tuleen, ja sai sen sammumaan pelkällä vesilasilla. Matemaatikko heräsi viimeisenä. Hänkin teki pitkät laskelmat, joiden jälkeen hän totesi: ”Ratkaisu on olemassa”, ja meni takaisin nukkumaan.
Matematiikan lehtori opetti päässälaskua ala-asteella. ”No niin, pikku Kalle, laskepas nyt ilman kynää ja paperia, paljonko on 4 + 4?” Kalle alkoi nyplätä sormiaan yksi kerrallaan, jolloin lehtori huomautti: ”Kuulehan Kalle, päässälasku on osattava ilman mitään apuvälineitä, jopa ilman sormiakin! Laitapa nyt kädet taskuun, kas noin, ja laske paljonko on 5 + 5? Kalle laski kädet taskussa ja otsa rypyssä hyvän tovin, kunnes ahaa-elämys levisi hänen kasvoilleen ja hän vastasi: ”Yksitoista!”
Matematiikan lehtori tuskaili abiluokan kanssa: ”Te olette niin surkeita laskijoita, että teistä varmaankin 40% reputtaa kirjoituksissa!” Yksi viittaa takapenkistä: ”Mutta hyvä lehtori, eihän meitä edes ole niin paljon!”
Oltiin jälleen kerran matikan tunnilla opettelemassa päässälaskua. Lehtori kysyi Pikku-Kallelta, paljonko on viisi miinus viisi? Kalle ei tiennyt. Opettaja havainnollisti: ”No, jos sinulla on lautasella viisi kyljystä ja sinä syöt ne kaikki, niin mitä jää jäljelle?” Kalle: ”Pelkät kasvikset ja perunat!”
Kuumailmapalloilija joutui yllättäen nousseen ukkosmyrskyn riepoteltavaksi. Ennen kuin hän ehti löytää turvallisen laskeutumispaikan, myrsky alkoi kuljettaa palloa kauas pois suunnitellulta reitiltä. Pitkällisten ja vaarallistenkin vaiheiden jälkeen lentäjä onnistui laskeutumaan viljapellolle, hänelle täysin tuntemattomaan paikkaan. Karttakin oli kadonnut siinä tohinassa. Pellon reunalla kulki maantie, jota pitkin ajoi polkupyöräilijä. Ilmapalloilija huusi: – Hei te siellä, osaatteko kertoa missä minä olen? – Totta kai, olette keskellä kaurapeltoa! Lentäjä oli hetken vaiti ja huusi sitten: – Oletteko ammatiltanne matemaatikko? – Kyllä, opetan matematiikkaa paikallisessa yliopistossa. Miten saatoitte arvata sen? – Vastauksenne kysymykseeni sijaintipaikkani määrityksestä oli eksakti ja teoreettisesti oikea, mutta käytännön arkielämän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä!
