Ensimmäistä Suomessa rakennettua tietokonetta ESKOa (sanoista elektorinen sarjakomputaattori) voidaan hyvällä syyllä pitää ensimmäisenä suomalaisena epäonnistuneena IT-projektina: rakentaminen kesti liian kauan, se maksoi enemmän kuin oli suunniteltu ja lopputuote oli huono. Mutta silti projekti on yksi hedelmällisimmistä tietotekniikan historiassa – miksi? Kuva Tekniikan Museo.Idea tietokoneen rakentamiseen tuli 1954 perustetulta matematiikkakonekomitealta. Matematiikkakonekomitea koostui ”vanhoista yliopistoperinteitä kunnioittavista tiedemiehistä ja nuorista tekijöistä”. Matematiikkakoneen malliksi valittiin saksalainen, vielä keskeneräinen tietokonemalli G1a, minkä piirustuksiin stipendiaatti Tage Carlsson kuvassa tutustuu. Kuva Tekniikan Museo.Toinen Matematiikkakonekomitean nuorista tekijöistä oli samaisella stipendiaattimatkalla ollut Hans Andersin, joka kuvassa todennäköisesti jäljentää G1a matematiikkakoneen piirrustuksia. G1a oli ns. minimaalikone eli siinä käytettävien rakennusosien määrän tuli olla mahdollisimman pieni. Minimaalikoneessa jokainen komponentti oli viriteltävä äärimmilleen. Kuva Tekniikan Museo.Suomalaiset olivat tutustuneet myös muihin eurooppalaisiin tietokonehankkeisiin Sveitsissä, Saksassa ja Ruotsissa. Varteenotettava ehdokas oli aikansa uutuuskomponentin eli transistorien varaan rakennettu ruotsalainen BESK (binär elektronisk sekvens kalkylator) joka oli valmistuttuaan jonkin aikaa maailman nopein tietokone (16 000 yhteenlaskua sekunnissa). Komitea ei kuitenkaan valinnut BESKiä, sillä sen arveltiin tulevan G1a:ta kalliimmaksi. Kuvassa on piirros G1a:n kytkennöistä. Kuva Tekniikan Museo.Kuvassa teknikko työskentelee juotoskolvin kanssa G1a:n äärellä. ESKOa rakennettiin Teknisen korkeakoulun Kemian rakennuksen ullakolla, vanhan päärakennuksen piharakennuksessa. Rakennusprojekti venyi ja kärsi rahapulasta. Rakennusprojektin aikana komiteassa kiisteltiin myös aikanaan valmistuvan koneen sijoituspaikasta. Kuva Tekniikan Museo.ESKOssa lukuja voitiin käsitellä kahdella tavalla: joko lukemalla reikänauhalta (150 merkkiä/s) tai saksalaisvalmisteisesta magneettisesta rumpumuistista, johon mahtui kerrallaan 1840 sanaa. Rumpumuisti on varhainen tietokoneen keskusmuistin toteutustapa. Kuvassa oleva G1a:n rumpumuisti on melko identtinen valmiin ESKOn rumpumuistin kanssa. Kuva Tekniikan Museo.Länsi-Saksassa rakennettiin kahta G1a konetta, joista toinen jäi kesken ja purettiin. Suomalaisilla oli siis ESKO ja saksalaisilla yksi G1a -kone. Kuva Tekniikan Museo.ESKOssa huomio kiinnittyy elektroniputkiin, joita on yli 450. ESKO onkin ns. ensimmäisen sukupolven tietokone, toisin kuin ruotsalainen BESK, jossa käytettiin jo transistoreita. Niin elektoriputket kuin transistoritkin olivat tuohon aikaan vikaherkkiä. Elektroniputken palaessa laskutoimitus jäi ESKOlta kesken, sillä keskeneräiset laskutoimituksen vaiheet eivät tallentuneet muistiin. Kuva Tekniikan Museo.Elektoriputket tekivät ESKOsta epäluotettavan, mutta hitaan ESKOsta teki se, että suorituksen ohjaus ei tapahtunut muistiin talletetulla ohjelmalla, vaan lukemalla reikänauhalle lävistettyjä käskyjä. Kukin aliohjelma lävistettiin reikänauhalle, liimattiin renkaaksi ja asetettiin nauhanlukijaan. Kukin aliohjelma oli omalla nauhalukijallaan, lukijoita oli yhteensä 10 kpl. Kuva Tekniikan Museo.Matematiikkakonekomitean puheenjohtaja professori Rolf Nevanlinnalle erityisen tärkeää hankkeessa oli matemaatikkojen kouluttaminen rakentamisen aikana, mutta hän myös uskoi että tiedemiehet tulisivat hyödyntämään ESKOa. Näin ei käynyt – ESKOn ura Suomen puolustusvoimien ballistisessa toimistossa oli pettymys ja ESKOn ”työelämä” kesti vain vajaa pari vuotta. Kuva Tekniikan Museo.ESKOn rakentaminen kesti kuusi vuotta (1954-1960) maksoi liikaa ja kone oli epäluotettava ja tekniikaltaan vanhentunut. Mutta tekijät, joista kuvassa ESKOn kanssa Hans Andersin, Veikko Jormo, Wilhelm Hopmann ja Tage Carlsson olivat projektiin tyytyväisiä. Rakentamisen koulutuksellinen hyöty niin yritys- kuin yliopistomaailmalle oli merkittävä ja projektin myötä tietoisuus tietotekniikasta ja sen mahdollisuuksista levisi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuva Tekniikan Museo.
