Matikkatarinani – Hilma Kupiainen

kun ensin vihaa jotakin
ja sitten rakastaa
ja viisitoista kirjaa
jäänyt laskettuna taa
se oli siinä, sotakin
aika ajoin
työpajoin
ryhmätöin
maanisin laskuöin

jäljellä vain olo ontto

miksi laskin ylipäätään?
verrataanpa vaikka näätään:

aivan petoeläimenä
yhtälöä selätän
pöytäryhmästäni sieppaan
Maolin
lähimmän

ja ratkaisu on väärin

ensin verhot auki käärin
hengitän kevättä
ja tappiin asti verhot rullaan
tarraudun
eväspullaan

sitten muistan tehtävän
yritän enemmän
ja tunnin jälkeen katseen nostan
itseäni painostan
ja nyt se meni oikein
palkinnoksi pannaria ostan

Mikä näistä on soikein?
Kuinka paljon on e?
millä todennäköisyydellä
koko Suomi kävelee?

Tiedätkö sen,
kun on taistellut kurjasti
mutta hurjasti
loppuun asti
ja onnistuu
ei mistään parempaa tunnetta tuu

kun ensin vihaa jotakin
ja sitten rakastaa

kun haluaisi joka päivä
kirjansa pakastaa
vaikka polttaa roviolla
taikka muuten tuhota
mutta silti annan olla

saan joka päivä uhota
opiskelen matikkaa
minä, joka kirjoitan,
minä, joka soitan
matikkaa. Kuvitelkaa.
Jokaiselle sopii se
tietysti myös sinulle,
mitä edes luulit?

Vaikka minun äsken tässä
valittavan kuulit
niin rakkaudesta se hevonenkin potkii
ja matikat ja muulit
siinäs kuulit.

(Ja 𝜋 on 3,14
olenpas oppinut yhtä sun toista)