Matematiikkatarinani – Raimo Voutilainen, fil.tri

raimo_voutilainen

Monesti sanotaan, että kaikki pojat haluavat isoina veturinkuljettajiksi.  Minun kohdallani tämä pitää ainakin paikkansa, sillä äitini isä oli veturinkuljettaja ja luokkakavereitteni isistä moni oli tämän alan ammattilainen (koulukaupunkini Seinäjoki oli ja on edelleen rautateiden risteysasema.)  Pääsin kerran jopa veturin kyytiin sen työskennellessä ratapihalla.

Matemaatikoksi

”Matematiikkaherätykseni” sain lukion kahden viimeisen vuoden välisenä kesänä suorittaessani matematiikan opettajani Juhani Orrenmaan ehdotuksesta algebran cum laude –kurssin Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa.  Yliopistomatematiikka poikkesi suuresti koulussa opetetusta ja tuntui erittäin mielenkiintoiselta.  Opintosuuntaukseni oli tällä selvä.

Opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineena matematiikkaa vuodesta 1974 vuoteen 1981, jolloin valmistuin lisensiaatiksi.  Minulla oli tutkinnossani kaksoislaudatur (matematiikka ja sovellettu matematiikka) ja laudatur tietojenkäsittelyopissa.  Matematiikan graduni 1978 oli täysin teoreettinen algebrallisen topologian alalta, mutta lisensiaattitutkimus sovellettua matematiikkaa ns. Kauppamatkustajan Probleemasta. 

Työelämään

Ensimmäinen työpaikkani oli Helsingin yliopisto, jonka tietojenkäsittelyopin ja matematiikan laitoksilla toimin monenlaisissa assistentin ja tuntiopettajan tehtävissä vuosina 1976-1980.  Vuosina 1977-1980 työskentelin myös silloisessa Nokian laskentakeskuksessa tieteellisteknisten sovellusten parissa, joka käytännössä tarkoitti simulointi- ja optimointimallien laadintaa yritysasiakkaille.  Tämä nk. operaatiotutkimus, jossa saatoin käyttää hyväksi matemaattisia opintojani, kiinnosti minua ja olin menossa Nokian laskentakeskukseen tuotepäälliköksi loppukeväästä 1980.

Ilmariseen

Huhtikuussa samana vuonna sain kuitenkin työhuoneeseeni matematiikan laitokselle puhelinsoiton, joka tuli mullistamaan urasuunnitelmani. Puhelimessa oli mieshenkilö, joka esittäytyi maisteri Varhoksi.  Kävi ilmi, että kyseessä oli Suomen suurimman työeläkevakuutusyhtiön Ilmarisen varatoimitusjohtaja Heikki Varho, joka etsi professori Teivo Pentikäiselle apulaista.  Pentikäinen oli jäänyt jo vuonna 1977 eläkkeelle Ilmarisen toimitusjohtajan tehtävästä, mutta teki edelleen vakuutus-matemaattista tutkimustyötä ja johti monia vakuutusalan yhteisiä työryhmiä.  Matematiikan ja tietojenkäsittelyn opintoni ja jonkin verran hankkimani käytännön kokemus painoivat vaa’assa, ja minut nimitettiin ensimmäiseen vakituiseen työsuhteeseeni Ilmarisen erikoistutkijaksi 16.5.1980 alkaen.

Oli etuoikeus saada toimia ”työeläkejärjestelmän isän” Teivo Pentikäisen apulaisena, mutta vaativa esimies hän oli.  Tutkimme paljon eri vakuutussektorien vaka-varaisuuskysymyksiä ja sitä, mille tasolle vakuutusyhtiön vakavaraisuusvaatimus tulee asettaa monin taloudellisin reunaehdoin.  Suurin osa käytetyistä matemaattisista malleista oli simulointimalleja, joissa simuloitavana muuttujana oli vakuutusyhtiön vakavaraisuus, joka riippuu jopa kymmenistä eri tekijöistä.  Ilmarisessa ollessani suoritin vuonna 1983 virallisen aktuaaritutkinnon eli SHV-tutkinnon (sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vakuutusmatemaatikko), jonka suorittaminen oli kirjoitettu velvoitteena työsopimukseeni.

Riskienhallintabusinekseen

Nyt kun olin oikea aktuaari, alkoi todennäköiseltä skenaariolta kohdallani näyttää vakuutusmatemaatikon, ehkä jopa vastuullisen aktuaarin ura.  Vaikka vakuutus-matematiikka ja erityisesti riskiteoria oli mielestäni kiinnostavaa, halusin ehkä vähän enemmän taipumuksiani vastaavaa markkinoinnillista ja liiketoiminnallista työtä.  Sellainen tilaisuus tarjoutui, kun Teollisuusvakuutus ja Programatic perustivat yhteisyrityksen tietoturvallisuuskonsultointia harjoittamaan ja etsivät sille toimitusjohtajaa.  Aloitin 28-vuotiaana Proteva Security Oy:n toimitusjohtajana marraskuussa 1984, ja toimin tehtävässä vuoden 1988 loppuun, ja vielä sen jälkeen emoyhtiö Programaticin johtavana konsulttina helmikuuhun 1990.  Protevan toimitusjohtajana sain kantaa haluamaani business-vastuuta.  Yhtiö oli tietoturvallisuuskonsultoinnin markkinajohtaja, ja asiakkainamme olivat maamme suurimmat pankit, vakuutusyhtiöt ja teollisuusyritykset.  Protevan hallituksen puheenjohtaja Ralf Saxén on ollut yksi parhaista esimiehistäni kannustavana ja markkinointiin aktiivisesti osallistuvana toimijana.

Pankkivakuutusura alkaa

Vakuutusmatemaatikon profiilini oli nyt täydentynyt yritysjohtajuudella.  Maaliskuussa 1990 siirryin Suomen Yhdyspankkiin osastopäälliköksi ja vuodesta 1991 apulais-johtajaksi johtamaan uutta Vakuutuspalvelut-osastoa, jonka tehtävänä oli SYP:n yhteistyösuhteiden kehittäminen ja hallinnointi vakuutusyhtiökumppaneiden suuntaan.  SYP:n konttorit myivät asiakkailleen Sammon, Yrittäjäin Fennian ja Novan vakuutuksia.  Tuolloin alkoi urallani vaihe, joka on kestänyt nykypäiviin saakka: työskentelin Bancassurancen parissa, joka tarkoittaa pankin ja vakuutusyhtiön yhteistoimintaa vakuutusmyynnin muodossa.  Aloin myös kerätä kokemusta, jota saatoin myöhemmin käyttää väitöskirjassani.

Syksyllä 1992 SYP ensimmäisenä suomalaisena pankkina alkoi perustaa omaa henkivakuutusyhtiötä.  Toimin tuossa perustamisprojektissa uuden yhtiön tuotteiden pääsuunnittelijana, ja henkiyhtiö Stella näki päivänvalon keväällä 1993.

Brittien liiketoiminnan käynnistäjäksi

Samanaikaisesti brittiläinen vakuutuskonserni CIG (Consolidated Insurance Group) valmisteli etabloitumista Suomeen ja etsi aktuaaria laatimaan toimilupahakemusta.  Tapasin CIG:n johtoa Richmondissa, ja sovimme toimitusjohtaja Nick Cooperin kanssa, että ryhdyn aktuaariksi, mutta lisäksi CIG:n henki- ja vahinkovakuutus-sivuliikkeiden toimitusjohtajaksi Suomessa.

CIG tarjosi yhteistyökumppaniensa pankkien ja rahoitusyhtiöiden kautta lainaturvavakuutuksia mm. asuntolainoihin liitettäviksi.  Sen ensimmäinen suuri asiakas Suomessa oli osuuspankkiryhmä, ja yhteistyö sujui erinomaisesti.  Silloinen Osuuspankkikeskuksen ryhmäpalveluiden johtaja Reijo Karhinen tarjosi minulle projekti- ja toimitusjohtajuutta OP-ryhmän suunnitteilla olevassa henkivakuutus-yhtiössä.  Tarjous houkutteli, sillä kyseessä oli hyvin suuri asiakasrajapinta, joka piti saada ajattelemaan uudella tavalla.  Olin henkivakuutusyhtiö Aurumin toimitusjohtaja vuosina 1995-1998.  Yhtiön liikkeellelähtö oli raskas, mutta se sai mielestäni silti hyvän alun ja on nykyäänkin Suomen kolmen suurimman henkivakuutusyhtiön joukossa.  Jouduin lähtemään yhtiöstä johtuen linjaerimielisyyksistä hallituksen kanssa, mutta olin yhtä raskaan sarjan Bancassurance- kokemusta rikkaampi.

Osuuspankkiryhmästä säästöpankkiryhmään

Aurumin jälkeen tein erästä konsulttitoimeksiantoa, jonka puitteissa tutustuin Aktia Pankin varatoimitusjohtajaan Jan-Peter Rehniin.  Aktia oli aktivoitumassa Bancassurance-toiminnassa, ja sain tarjouksen ryhtyä Aktian Vakuutusyksikön johtajaksi ja samalla Aktian strategisen ruotsalaisen pankkikumppanin Swedbankin Suomeen perustettavan uuden henkivakuutusyhtiön toimitusjohtajaksi ja aktuaariksi.  Aktia ryhtyi myymään tämän uuden henkiyhtiön Roburin sijoitussidonnaisia vakuutuksia.  Aktian aikanani säästöpankit ja Pohjola ryhtyivät puuhaamaan yhteistyötä, ja Aktia ”vuokrasi” minut Säästöpankkiliittoon säästöpankkien vakuutusasiantuntijaksi liittoumaneuvotteluissa.  Tämä oli yksi urani mielen-kiintoisimmista vaiheista, mutta pettymykseni oli suuri, kun Aktian omistajat päättivät kävellä yhtiön johdon ja hallituksen yli ja lopettivat neuvottelut yhtiön osalta.  Useimmat muut säästöpankit ryhtyivät Pohjolan kanssa strategiseen liittoumaan, joka purkautui syksyllä 2005 osuuspankkileirin ostaessa määräysvallan Pohjolassa.

Sapatin kautta IT-jätin palvelukseen

Pohjola-projektin rauettua Aktian Bancassurance-aktiviteetti jatkui vaimeampana keskittyen yhteistyöhön perinteisen kumppanin Veritaksen kanssa.  Keväällä 2004 siirryin Aktiasta sapatille työstämään väitöskirjaani, jonka olin saanut hyvään vauhtiin.    Marraskuussa 2004 aloitin IT-yhtiö WM-Datassa vakuutusyhtiöiden strategia-konsulttina.  Tein isoa toimeksiantoa Säästöpankkiliitolle, joka oli päättänyt ratkaista hajonneen Pohjola-kuvion perustamalla oman henkivakuutusyhtiön.  Mukaan tuli pian myös Lähivakuutus.  Uuden yhtiön, nimeltä Duo, liiketoimintasuunnitelma oli paljolti minun käsialaani, ja toimin alkuvaiheessa myös yhtiön vastuullisena aktuaarina.

Nordea Henkivakuutukseen

Tein WM-Datassa paljon konsultointia myös Nordea Henkivakuutukselle, ja mainitsin siinä yhteydessä toimitusjohtaja Jukka Venäläiselle, että voisin olla kiinnostunut tulemaan yhtiöön, jos sopiva tehtävä ilmaantuisi.  Yllättäen Venäläinen soitti huhtikuussa  2007, ja kysyi, olenko vielä kiinnostunut yhtiöstä.  Tarjolla olisi projektijohtajan tehtävä, jonka tarkoituksena olisi perustaa Suomen henkiyhtiön yläpuoliselle organisaatiolle Nordea Life & Pensionsille (NLP) eläkerahastoyhtiöt Baltian maihin.  Jukka sanoi suoraan, että tehtävä voitaisiin uskoa minulle runsaan henkivakuutustyyppisten yhtiöiden käynnistyskokemukseni perusteella.  Aloitin tuossa tehtävässä kesäkuussa 2007.

Nordea Henkivakuutus Suomessa aloitti vuoden 2010 lopulla uutena toimitus-johtajana Pekka Luukkanen, johon olin tutustunut WM-Datan aikana hänen ollessaan Duon toimitusjohtaja.  Pekka kutsui minut yhtiön johtoryhmään vastuualueena liiketoiminnan kehittäminen, johon vähän myöhemmin lisättiin aktuaaritoimi.  Viimeisin muutos toimenkuvassani tapahtui toukokuussa 2014, jolloin vapauduin kaikesta linjavastuusta saadessani nimityksen yhtiön tutkimusjohtajaksi. Uudessa tehtävässäni osallistun akateemiseen tutkimukseen, jolla on yhtiön kannalta merkitystä.  Lisäksi teen muita selvityksiä toimitusjohtajan toimeksiannosta. 

Tohtoriksi työkokemusta hyödyntäen

Valmistuin yliopistosta lisensiaatiksi 1981, ja haaveilin sen jälkeen pari vuotta tohtoriopinnoista hankkien myös vähän kirjallisuutta.  Kova työtahti ensin Ilmarisessa ja myöhemmin muuallakin painoi tohtorisuunnitelmat taka-alalle, kunnes kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 2002 vanha tuttuni operaatiotutkimus-piireistä, Kauppakorkeakoulun professori Pekka Korhonen, kysyi minulta kohdattuamme sattumalta Kalevankadulla: ”Koska aiot tehdä sen väitöskirjan?”  Vastasin, että minkä ihmeen väitöskirjan, johon hän tokaisi, että sen, joka sinulta jäi silloin aikanaan tekemättä.  Asia jäi hautumaan, ja pian menin häntä tapaamaan.  Sanoin, että minulta menee aikaa, ennen kuin pääsen jyvälle muiden tutkijoiden julkaisuista. Hän sanoi, että sellaiseen on turha tuhlata aikaa, sen sijaan väitös kannattaa tehdä aiheesta, joka oikeasti kiinnostaa.  Totesin, että sellainen aihepiiri on pankkien ja vakuutusyhtiöiden liittoumat, joita olin joutunut paljon miettimään eri työnantajien palkkalistoilla.  Väitöspäiväni oli 3.3.2006. Olin hiljattain täyttänyt 50 vuotta.  Väitöksessä selvitin, mikä on paras liittoutumisen malli yritysjohdon, valvontaviranomaisten ja asiakkaiden näkökulmasta.

Johtopäätöksiä

Työ- ja opiskeluhistoriani osoittavat todeksi sen usein toistetun seikan, että uudet haasteet rakentuvat aikaisempien kokemusten ja hankitun pätevyyden pohjalta.  Olen vaihtanut työpaikkaa useasti, enimmäkseen omasta aloitteestani uusien haasteiden perässä.  On kuitenkin selvää, että uraa voi tehdä samankin työnantajan palveluksessa, jos tehtävät muuttuvat vähitellen haastavammiksi.  Siirryin ”business-maailmaan”, kun halusin uusia näkymiä aktuaarityön asemesta.  Suoritetulla SHV-tutkinnolla on kuitenkin ollut pitkin matkaa suuri merkitys tehdessäni joko konsulttina tai sivutoimisesti aktuaaritehtäviä.  Täyttäessäni 60 vuotta toimitusjohtaja Pekka Luukkanen totesi onnittelupuheessaan, että minulla on uusien vakuutusyhtiöiden perustamisen Suomen ennätys.  Tämä minun on mielihyvin myönnettävä.  Väitöskirjani oli kauan uinumassa olleen haaveen toteuma, mutta sillä on ollut myöhempää käytännön merkitystä mm. siksi, että se on nykyisen tutkimusjohtajan tehtäväni kannalta välttämätön.

 

Liitteenä kaavio, joka kuvastaa Bancassurancen voimaa.  Kuvassa on henkivakuutusalan vakuutussäästöt Suomessa 2002-2015.  Pankkien osuus noiden säästöjen kartuttamisessa on reilusti yli puolet.

bancassurance